Rotat aiheuttavat elintarvikealan yrityksissä merkittävän hygieniariskin. Ruoka, vesi ja suojaiset piilopaikat tekevät varastoista, tuotantotiloista, suurkeittiöistä ja muista elintarvikealan yrityksistä erityisen houkuttelevia tuhoeläimille.
Siksi on entistä tärkeämpää havaita tartunta ajoissa ja ehkäistä se mahdollisuuksien mukaan. Ennaltaehkäisy, seuranta ja jäljitettävä dokumentointi ovat tässä keskeisessä asemassa.
Miksi rotat aiheuttavat elintarvikealan yrityksissä erityisen riskin
Rotat ovat erittäin sopeutumiskykyisiä. Siellä, missä ne löytävät säännöllisesti ruokaa ja vettä, populaatiot voivat vakiintua ilman, että eläimet välttämättä näkyvät päiväsaikaan.
Tyypillisiä merkkejä ovat ulosteet, jyrsimisjäljet, kulku- ja rasvajäljet, vahingoittuneet pakkaukset, syöntijäljet tai äänet väliseinissä ja katoissa. Myös poikkeava toiminta jätealueilla, tavaran vastaanotossa, ulkotiloissa tai lattiakaivojen luona voi antaa viitteitä.
Tällainen tartunta on elintarvikealan yrityksille erityisen ongelmallinen. Elintarvikkeet on suojattava saastumiselta tuotannon, jalostuksen ja jakelun aikana. Euroopan elintarvikehygienia-asetus edellyttää siksi muun muassa asianmukaisia menettelyjä tuholaisten torjumiseksi tai niiden hallitsemiseksi. Myös rakennukset ja toimitilat on suunniteltava ja pidettävä kunnossa siten, että hyvä elintarvikehygienia ja suoja saastumiselta – erityisesti tuholaisten aiheuttamalta – ovat mahdollisia.
Vastuu on lähtökohtaisesti elintarvikealan toimijalla. Tuholaisten ennaltaehkäisy ei siksi ole toimenpide, joka aloitetaan vasta, kun rotta juoksee tuotantohallin läpi.
Miten rottien torjunta liittyy HACCP:hen?
HACCP on lyhenne sanoista Vaarojen analysointi ja kriittiset valvontapisteet. Yksinkertaistettuna kyse on elintarvikkeisiin kohdistuvien mahdollisten vaarojen havaitsemisesta ajoissa ja niiden hallinnasta asianmukaisin toimenpitein.
Tähän kuuluu myös tuholaisten aiheuttama riski. Elintarvikealan yritysten on siksi määritettävä, miten ne ehkäisevät ja havaitsevat tuholaistartunnan ja miten siihen reagoidaan tarvittaessa.
Tärkeää on: Tuholaisten seuranta ei ole automaattisesti kriittinen valvontapiste eli CCP.
Ensisijaisesti tuholaistorjunta kuuluu olennaiseen yrityshygieniaan. Se, onko jokin tietty alue tai prosessi luokiteltava lisäksi kriittiseksi valvontapisteeksi, riippuu kyseisen yrityksen vaarojen arvioinnista.
Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei tavoitteena ole asentaa mahdollisimman paljon loukkuja tai syöttiasemia. Ratkaisevaa on harkittu, toimipaikkaan sopiva konsepti, jonka avulla riskit voidaan tunnistaa ja asianmukaiset toimenpiteet käynnistää.
Ennaltaehkäisy alkaa rakennuksesta
Ammattimainen rottien torjunta alkaa kauan ennen varsinaista seurantaa.
Jatkuva torjunta on vaikeaa, jos eläimet pääsevät milloin tahansa uudelleen toimipaikkaan tai löytävät sieltä helposti ravintoa ja vettä. Siksi mahdolliset sisäänpääsyreitit ja suotuisat elinolosuhteet tulisi ensin tunnistaa.
Erityistä huomiota vaativat esimerkiksi portit ja ovet, vaurioituneet tiivisteet, putki- ja kaapeliläpiviennit, lattiakaivot, viemäriliitännät, julkisivun aukot, tavaran vastaanottoalueet, jätealueet sekä huonosti valvottavat ulkoalueet.
Lisäksi on otettava huomioon organisatoriset tekijät. Avoimesti säilytettävät elintarvikkeet, läikkyneet raaka-aineet, huonosti suljetut jäteastiat ja elintarvikejätteiden pitkät säilytysajat parantavat haittaeläinten elinolosuhteita huomattavasti.
Rakennuksen suojaaminen, puhtaanapito, jätehuolto ja tavaroiden tarkastus ovat siksi yhtä lailla toimivan tuholaistorjunnan osa-alueita kuin loukut ja seurantapisteet.
Mitä ammattimainen rottien seuranta tarkoittaa?
Seuranta tarkoittaa aluksi seuraavaa: seurata, havaita ja arvioida.
Tavoitteena on havaita tuholaisten aktiivisuus mahdollisimman varhain, ennen kuin yksittäisistä havainnoista kehittyy laajempi ongelma.
Tätä varten toimipaikka jaetaan merkityksellisiin riskialueisiin. Sopiviin kohtiin perustetaan seuranta- eli tarkastuspisteitä. Se, missä nämä pisteet ovat tarkoituksenmukaisia ja kuinka tiheästi tarkastuksia tulisi tehdä, riippuu muun muassa rakennuksesta, varastoitavista tuotteista, aiemmista tuholaishavainnoista, ympäristöstä ja toimipaikan riskinarvioinnista.
Erityisen tärkeää on tarkastella Ulkoalueet. Rotat tulisi havaita mahdollisuuksien mukaan ennen kuin ne saavuttavat herkät sisätilat.
Tällaisia ovat erityisesti jäteastioiden, ramppien, ovien, kasvillisuusalueiden, huoltolinjojen ja viemäriverkostoon mahdollisesti johtavien sisäänpääsyreittien ympäristöt.
Itse rakennuksessa tarkastuspisteet tulisi sijoittaa paikkoihin, joissa rotat tyypillisesti liikkuvat tai voivat löytää suojaa. Haittaeläimet liikkuvat usein seinien ja rakenteiden myötäisesti. Sijoittelun ei siksi tulisi perustua jäykkään ruudukkoon, vaan ammatilliseen riskinarviointiin.
Seuranta tarkoittaa muutakin kuin syöttien asettamista
Seurannan tarkoituksena on ensin tuottaa tietoa: Onko alueella aktiivisuutta? Missä sitä esiintyy? Onko kyse mahdollisesti yksittäisistä eläimistä vai vakiintuneesta tuholaistapauksesta? Mitkä kulkureitit ovat mahdollisia? Muuttuuko aktiivisuus?
Tilanteesta riippuen voidaan käyttää erilaisia järjestelmiä. Ratkaisevaa on, että valittu menetelmä sopii käyttötarkoitukseen ja ympäristöön eikä vaaranna elintarvikkeita tai rehua.
Jos tuholaistapaus todella todetaan, torjunta toteutetaan havaintojen perusteella. Samalla on tarkasteltava syitä. Muuten eläinten määrää voidaan kyllä vähentää lyhyellä aikavälillä, mutta tila säilyy edelleen houkuttelevana ja helposti saavutettavana.
Ammattimaisessa lähestymistavassa yhdistyvät siksi Seuranta, syy-analyysi, rakenteellinen ennaltaehkäisy, hygieniatekniikat ja - tarvittaessa - kohdennettu torjunta.
Kuinka usein tarkastuspisteet on tarkistettava?
Se, kuinka usein tarkastuspisteet tarkistetaan, riippuu yrityksen yksilöllisestä riskistä. Aiemmat tuholaistapaukset, rakennuksen rakenne ja ympäristö ovat tässä merkityksellisiä tekijöitä.
Jos rotista havaitaan merkkejä, tarkastuksia on mukautettava ja tehostettava vastaavasti.
Dokumentointi: Mitä elintarvikealan yrityksen tulisi kirjata?
Vain jäljitettävien kirjausten avulla voidaan havaita, paraneeko tilanne, huononeeko se vai pysyykö se pitkään muuttumattomana.
Asetuksen (EY) N:o 852/2004 5 artiklassa edellytetään HACCP-järjestelmään liittyviä asiakirjoja ja kirjauksia siinä laajuudessa, joka vastaa elintarvikealan yrityksen luonnetta ja kokoa. Dokumentoinnilla on pystyttävä osoittamaan, että suunniteltuja toimenpiteitä sovelletaan tehokkaasti. Asiakirjat on lisäksi pidettävä ajan tasalla, ja kirjauksia on säilytettävä asianmukaisen ajan.
Myös EU:n komissio korostaa, että dokumentoinnin ja kirjausten tulee olla oikeassa suhteessa kyseisen toiminnan luonteeseen ja laajuuteen ja että poikkeamat sekä niiden jatkokäsittely on kirjattava jäljitettävästi.
Rotanseurannassa käytännössä erityisen hyödyllisiä ovat seuraavat tiedot:
- Asemapiirros tai tarkastuspistekartta, jossa seurantapisteet on numeroitu yksiselitteisesti
- Kunkin tarkastuksen päivämäärä ja vastuuhenkilö
- Jokaisen tarkastetun aseman tila ja tulos
- Havaitut merkit, kuten ulosteet sekä syömis-, jyrsimis-, kulku- tai tahrausjäljet
- Dokumentoidut saastumispaikat ja aktiivisuuden arviointi
- Käynnistetyt välittömät ja korjaavat toimenpiteet
- Havaitut rakenteelliset tai hygieeniset heikkoudet
- Käytetyt torjuntamenetelmät tai valmisteet siltä osin kuin se on olennaista
- Jälkitarkastukset ja toimenpiteiden onnistumisen arviointi
- Seurantakonseptiin tehdyt muutokset ja niiden perustelut
Ratkaiseva kohta on JäljitettävyysKuukausien ajan täytetty tarkastuslomake, johon merkitään pelkästään ”ei havaintoja” tai ”ei poikkeamia”, kertoo vähän tuholaistorjuntajärjestelmän laadusta, jos samalla ei ole selvää, missä tarkastuksia on tehty, miten riskit on arvioitu ja miten poikkeamiin reagoidaan.
Mitä tapahtuu, jos rotista saadaan positiivinen havainto?
Jos rottien aktiivisuutta havaitaan, ei riitä, että paikalle asetetaan vain yksi ylimääräinen loukku.
Aluksi on selvitettävä, missä aktiivisuutta esiintyy ja ovatko elintarvikkeet, raaka-aineet, pakkaukset tai tuotantoalueet mahdollisesti joutuneet sen kohteeksi.
Sen jälkeen syyt on selvitettävä. Onko ovi jäänyt auki? Onko rakennuksen tiiviste vaurioitunut? Onko viemäriverkostosta pääsyreitti? Ovatko jäteastiat suojaamattomia? Onko koneiden takana elintarvikejäämiä?
Samalla on tarkistettava, ovatko tuholaiset voineet saastuttaa vaurioituneita tuotteita tai alueita ja mitä toimipaikan toimenpiteitä tästä seuraa.
Sen jälkeen torjuntastrategia mukautetaan konkreettiseen tuholaistilanteeseen. Toimenpiteiden jälkeen suoritetaan tiheämpää seurantaa, kunnes voidaan luotettavasti todeta, ettei merkittävää aktiivisuutta enää ole.
Ongelma on ratkaistu kestävästi vasta, kun myös kulkureitit ja suotuisat olosuhteet on poistettu.
Tyypillinen heikkous: seuranta ilman syy-analyysia
Seurantatietoja ei pidä ainoastaan kerätä, vaan myös analysoida. Toistuvat poikkeamat voivat viitata yrityksen heikkouksiin ja osoittaa, missä ennaltaehkäiseviä toimia tarvitaan.
Näin seurannasta tulee tärkeä osa pitkäjänteistä tuholaistorjuntaa.
Ovatko syöttiasemat pakollisia?
Tiettyä syöttiasemien määrää ei ole määrätty yleisesti jokaiselle elintarvikealan yritykselle.
Ratkaisevaa on pikemminkin se, että yritys ottaa käyttöön asianmukaiset ja tehokkaat tuholaistorjuntamenetelmät ja mukauttaa toimintatapansa olemassa oleviin riskeihin.
Siksi myös väite ”syöttilaatikko on oltava kymmenen metrin välein” on liian yleistävä ilman kyseisen yrityksen erityispiirteiden tarkastelua.
Tiheä verkosto väärin sijoitettuja syöttiasemia voi olla tehottomampi kuin riskiperusteinen järjestelmä, jossa valvontapisteet on valittu tarkoituksenmukaisesti.
Suunnittelussa ei siksi pitäisi huomioida vain rakennuksen kokoa ja kulkureittejä, vaan esimerkiksi myös tavaravirrat, herkät tuotantoalueet, ulkoalueet, sisäänkäynnit, jätealueet ja dokumentoidut saastumiskeskittymät.
Mitä elintarvikealan yritysten pitäisi pystyä esittämään auditoinneissa ja tarkastuksissa
Tarkastuksessa tuholaishallintaa ei pitäisi joutua kokoamaan ensin yksittäisistä kansioista ja taulukoista.
On tarkoituksenmukaista, että dokumentaatiosta käy suoraan ilmi, mitä konseptia noudatetaan, missä valvontapisteet sijaitsevat, milloin tarkastukset on tehty, mitä poikkeamia on havaittu ja mitä toimenpiteitä niiden perusteella on määritetty.
Dokumentoinnilla on kaksi tehtävää: se tukee järjestelmän omaa hallintaa ja mahdollistaa samalla sen osoittamisen, että ennaltaehkäisy- ja valvontatoimenpiteet on todella toteutettu.
Asetuksessa (EY) N:o 852/2004 edellytetään nimenomaisesti, että elintarvikealan yritykset esittävät toimivaltaiselle viranomaiselle asianmukaiset todisteet HACCP-velvoitteidensa noudattamisesta ja pitävät asiaankuuluvat asiakirjat ajan tasalla.
Johtopäätös: rottien hallinnan on oltava ennaltaehkäisevää ja jäljitettävää
Elintarvikealan yrityksissä rotat eivät ole ongelma vasta silloin, kun eläin nähdään juoksemassa varaston läpi.
Toimiva tuholaishallinta alkaa ennaltaehkäisystä. Rakennukset on suojattava mahdollisuuksien mukaan haittaeläinten tunkeutumiselta, elintarvike- ja jätehuoltolähteitä on valvottava ja riskialttiit alueet on tarkastettava säännöllisesti.
HACCP-rutiini Kaeferling Servicen kanssa
Yrityksille alueella Hürth, Köln ja ympäristö Kaeferling Service tarjoaa ammattimaisen HACCP-rutiinin säännölliseen tuholaistorjuntaan. Siihen kuuluvat suunnitelmalliset tarkastuskierrokset, jäsennelty dokumentointi ja merkityksellisten poikkeamien kirjaaminen.
Näin ravintolat, elintarvikealan yritykset ja muut yritykset saavat luotettavaa tukea jatkuvaan tuholaistorjunnan seurantaan ja auditointeihin valmistautumiseen.
